Tämän reissun aikana päivärytmimme on heittänyt ihan häränpyllyä. Kun alkuun heräsimme kuuden-seitsemän aikaan, niin tänään nousimme koko perhe vasta puoli yhdeltätoista! Ja lapset siis nukkuvat parhaimmillaan kellon ympäri. Mutta toisaalta, olemmehan joka päivä koko päivän ulkona jalkojemme päällä ja Hemulikin kävelee todella pitkiä matkoja itse. Toki vakiokysymystä toistetaan reissuillamme moneen kertaan: ”Saako syliin? Saako syliin?” Ja Julle kantaa…
Tänään kävimme tutustumassa lähialueeseen: kävimme myöhäisellä aamiaisella läheisessä kahvilassa ja sen jälkeen suuntasimme Riverbank State Parkiin, joka sijaitsee siis aivan kävelymatkan etäisyydellä kotoamme. Luulimme, että kyseinen puisto olisi rakennettu vastikään, mutta kävikin ilmi, että vuonna 2013 puisto oli viettänyt 20-vuotisjuhlaansa! Ja sen näköistäkin siellä oli: mahtavaa 90-luvun postmodernia arkkitehtuuria. Hemulista hauskinta taisi olla juoksurata, joka oli hänen mukaansa samanlainen kuin Ryhmä Haussa. Pakkohan se oli päästä juoksemaan ympäri isän kanssa, ja itku tuli kun ei saanut juosta kuin kertaalleen. En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten saako syliin ja mä en jaksa kävellä muuttuu muotoon ”haluan juosta vielä toiset 400 metriä kilpaa”!
Puistosta läksimme ostamaan tuliaisia. Kävimme monessa kaupassa, jotka olimme päättäneet etukäteen, ja tuloksena on pyöreä nolla. Ei siis löytynyt mitään mitä olimme ajatelleet! Varautukaa siis läheiset, että teille tulee New York -krääsää lentokentältä. Olemme aidosti tehneet parhaamme. Ja onhan tässä vielä aikaa…
Jäimmekin pyörimään 14. kadun ympäristöön siksi aikaa, että iltapäiväruuhka helpottaisi. Kirjakaupassa Hemuli sai yhtäkkiä päähänsä, että on päästävä heti kotiin Suomeen pelaamaan shakkia! Yritimme kertoa, että se on aikuisten peli ja ei meillä edes ole sitä kotona, mutta Hemuli ilmoitti että hän haluaa opetella. Julle keksi, että Union Squarella on aina shakinpelaajia joten voisimme mennä katsomaan noita pelejä. Kun Hemuli sitten seisoskeli siinä pöytien lähettyvillä niin eräs mies tuli kutsumaan meitä peliin. Sanoimme hänelle, että poika vain haluaa nähdä miten shakkia pelataan. Mies kutsui Hemulin shakkipöytään ja neuvoi pelaamista kädestä pitäen! Todella hauska kohtaaminen ja tietenkin mies antoi Hemulin tehdä shakkimatin heti muutaman siirron jälkeen Yleensä nämä pelaajat siis kuulemma pelaavat ohikulkijoita vastaan muutaman dollarin hintaan, mutta Hemulille tämä mies järjesti pienen pelin ihan hyvää hyvyyttään (tai ei ainakaan kysynyt rahaa, emmekä me tarjonneet kun emme tienneet miten homma toimii).
Vielä puolitoista viikkoa jäljellä ja to do -listalla vielä monta mielenkiintoista retkikohdetta!
