Pari viime päivää on ollut aikamoista aallonpohjaa. Lapset ovat väsyneet matkustamiseen, Hemuli ärsyketulvaan ja Vilperi rattaissa istumiseen. Hemuli tokaisikin eilen, että ei tästä tule nyt mitään, on vaan katsottava lentoja Suomeen. Mutta jotenkin mystisesti siitä koko perheen yhteisestä totaalikonahtamisesta seurasi seesteinen iltapäivä ja ilta. Joten varhaistetut lennot Suomeen on toistaiseksi peruttu.
Nyt parin päivän aikana olemme ulkoilleet, kun kelit ovat olleet niin hienot. Toissapäivänä Julle ja Hemuli kävivät pesemässä kolme koneellista pyykkiä ja pääsimme liikkeelle vasta ennen kolmea iltapäivällä. Jullen piti käydä ostamassa farkut Chelseasta edellisten sanottua sopimuksensa irti ja kun sieltä selvisimme, olikin jo pimeä. Ajattelimme kuitenkin käydä Keskuspuiston leikkipuistossa, mutta siellähän olikin jo portti kiinni ja vartija portilla ilmoittamassa, että leikkipuistoon ei ole enää tänään asiaa. Niinpä lähdimme etsimään luistelupaikkaa, josta Julle oli kuullut. Sitä ei ollutkaan vaikea löytää, sen verran kovaa musiikki raikasi muuten hiljaisessa Keskuspuistossa. Luistelukenttä olikin Trump-kenttä! Herran nimi oli kirjoitettu luisteluradan laitoihin ja Trump-liput liehuivat salossa. Jouduimme kuitenkin harmillisesti lähtemään kotiin, kun kello oli niin paljon, harvemminhan sitä pääsee presidentin sponsoroimalle luisteluradalle urheilemaan.
Eilen sitten tosiaan aamupäivä kului kotona ja sitten päätimme lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä Brooklynin kasvitieteelliselle puutarhalle. Puutarhalle pääsi ilmaiseksi, vaikka oli Martin Luther King -päivä. Yllättävän paljon oli ulkonakin nähtävää ja tehtävää, Hemulikin mielellään kirmaili lasten luontopolulla ja tutki suurennuslasilla lehtiä ja kiviä. Ja sisällä meitä odotti oikea paratiisi! Viisi erilaista talvipuutarhasalia ja bonsaipuusali olivat niin kiehtovia, että kuin huomaamattamme meiltä meni kolmisen tuntia koko paikan koluamiseen. Jos vielä aamupäivällä olin yhtynyt Hemulin ajatukseen, että ei tästä tule mitään, niin nyt tunnelma oli täysin päinvastainen. Hemuli juoksenteli saleissa, nuuhki kukkia, tutki kasveja ja ilmoitti että haluaa käydä ihan kaikkialla.
Ja sitten kruunasimme illan presidentillisissä merkeissä ja veimme Hemulin luistelemaan Keskuspuistoon. Halpaa lystiä se ei ollut, kokonaisuudessaan meiltä meni 42 dollaria ratamaksuun, luistimiin ja katsojamaksuun. Jo vain, minultakin otettiin viisi dollaria siitä hyvästä, että sain katsella Jullen ja Hemulin luistelua aitiopaikalta. Mutta ilmeisesti rahat tuli käytettyä viisaasti, koska Hemuli oli aivan ekstaasissa, vaikka luisteluasento isän tiukassa otteessa olikin vielä vähintäänkin eksoottinen… Välillä tuli mieleen, että jos jostain löytyisi isä-poika-jäätanssikilpailut niin meidän perhe voisi sellaisessa hyvin pärjätä, niin hienosti Hemuli liukui jäällä välillä melkein selällään Jullen kannatellessa kainaloista. Tuli mieleen, että tämä luistelu on ihan periamerikkalainen juttu, tännehän lapset ja omat rakkaat tuodaan kun halutaan tehdä jotain hauskaa.
Tänään siivoamme kodin ja kokkaamme suomalaista perinneruokaa eli avokadopastaa brooklyniläisille ystävillemme, jotka tulevat illalla käymään. Hauska nähdä heitä pitkästä aikaa, viimeksi kävimme heillä kylässä vuonna 2014! Hemuli istui silloin niissä rattaissa, joissa nyt istuu Vilperi. Eilen sanoinkin Jullelle, että tällä kerralla on tullut olo ettei mikään ole enää niin kuin ennen. Olemme käyneet kahdestaan New Yorkissa kolme kertaa, ja sen jälkeen lapsen tai lasten kanssa. Seuraavan kerran kun pääsemme tänne kahdestaan olemme pitkälti yli 40-vuotiaita ja silloin ei enää mennä salakapakkaan keikalle, vaan hankitaan liput paraatipaikalle Broadway-musikaaliin ja mennään sen jälkeen syömään hieno illallinen ravintolaan, jossa valkoiset pöytäliinat on tehty kankaasta eikä paperista. Ja siitä ei ole aikaakaan kun minulla on violetti permanentti ja käsilaukku, jossa on kullanvärinen lukko… Mutta jospa nyt vaikka alkuun elettäisiin tämä reissu loppuun.
