Tänään meillä oli hidas aamu ja pääsimme liikkeelle vasta yhdentoista jälkeen. Koska Hemulille luvattu leikkipuisto jäi väliin, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja suunnata Brooklyn Bridge Parkiin ja siellä sijaitsevaan suureen karuselliin. Olisihan puistossa myös Jullelle ammatillisesti kiinnostavaa nähtävää, kun puisto on rakennettu paikoin melkeinpä metsäksi tasaisen nurmikentän sijaan.
Matkan varrella kävimme katsastamassa myös Spencer Finchin minimetsä-installaation Lost Man Creek, jossa Brooklynin Metrotech-aukiolle oli tuotu 4000 pikkuruista punapuun taimea. Hieno idea, joskin talviseen aikaan neulasensa tiputtaneet pikkupuut näyttivät hieman surullisilta. Linnut olivat kuitenkin ottaneet teoksen hyvin omakseen, varpuset parveilivat taimien seassa.
Brooklyn Bridge Parkin karuselli osoittautui menestykseksi jopa siinä määrin, että Hemuli pillahti itkuun kun ei päässyt enää kolmannelle kierrokselle mukaan. Toinenkin saatiin oikeastaan lahjaksi, koska olin siinä uskossa, että sekä aikuinen että lapsi tarvitsevat lipun mutta portilla sanottiinkin, että päästään yhdellä lipulla. Mutta kun se oli niin kivaa ja toisella kierroksella Hemuli jo uskaltautui ylös alas liikkuvan hevosenkin selkään… No, lopulta kävi sitten niin ettei puiston kiertelystä tullut mitään, kun alueella oli niin paljon työmaita ja pikkumiesten kanssa ei niin vain kävellä kiertoteitä paikasta toiseen (puisto on todella iso). Mutta pääsimmepä testaamaan taas yhden leikkipuiston, joka sijaitsi karusellin lähettyvillä. Voi sitä riemua, kun Hemuli pääsi liukumäkeen ja kiipeilemään telineillä… Lapsia on myös hauska seurata, kun kielimuurista huolimatta he saattavat hetken aikaa leikkiä toistensa kanssa.
Täällä Yhdysvalloissa Vilperi on osoittautunut oikein kunnon conversation pieceksi. Mihin ikinä menemmekin Vilperi saa roppakaupalla huomiota ja ”onpa söpö vauva” -kommentteja osakseen. Ei ihme, että tällaisessa ilmapiirissä lapsista kasvaa rohkeita ja ulospäin suuntautuneita teinejä ja aikuisia! Ja samalla me saamme harjoitella englantiamme, kun Vilperin suosiollisella avustuksella keskustelu on tullut avatuksi milloin missäkin…
Karusellin lisäksi emme ehtineet kuin East Villageen syömään ennen kuin ilta laskeutui. Olin googlettanut meille hyväksi kehutun thaimaalaisen ravintolan, jota kohti teimme aikamoisen pyhiinvaelluksen. Matkan varrella olisi ollut ravintola poikineen, vaan kun minä olin löytänyt thaimaalaisen niin sinne oli päästävä. Kun sitten pääsimme ravintolalle, huomasimme sen olevan pikkuinen kioski, jossa oli kai 10 asiakaspaikkaa sisällä kun oikein tiiviisti ahtaa. Työnsimme rohkeasti rattaat sisään ja täytimme lähestulkoon koko paikan. Kotipuolessa ei kyllä tulisi mentyä tuollaiseen paikkaan koko revohkan kanssa, mutta nyt nälkä ajoi tällaisten empimisten ohi. Ja hyvä niin, koska ruoka tosiaan oli hyvää ja Hemulikin söi melkein kokonaisen aikuisten annoksen. Samalla saimme taas keskustella Vilperistä naapuripöytään istuneen pariskunnan kanssa.
Vilperi on kasvanut ihan älyttömästi, ja nyt toppahaalari onkin mallia toppashortsiasu. Sen seurauksena sääret ovat koko ajan paljaana ja tänään sitten lopulta toinen toppatöppönen tipahti jonnekin ja katosi. Tänäänhän se ei haitannut, koska ulkona oli kai 15 astetta lämmintä, ellei enemmänkin, mutta viikonlopuksi on luvattu taas pakkasta ja pelkät villasukat eivät kyllä riitä. Eli huomenna on suunnattava vauvanvaateostoksille kaiken muun to do -listalla olevan lisäksi. Mutta eihän se ole reissu eikä mikään jos ei jotakin katoa! Minulta katosivat jo sormikkaat ja nyt sitten toppatöppönen Vilperiltä. Toivottavasti ei tule enää lämpimiä päiviä, ettei lisää asusteita katoa. Muuten äiti saa ihan oikeasti alkaa tehdä rahalähetyksiä tälle suunnalle!
